Elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja Jan Forsströmin pääkirjoitus kiiltomato.net -nettisivustolla käsittelee adaptaatioelokuvia. Adaptaatioelokuvat eivät ole elokuvan käsikirjoittajan luomia, vaan esimerkiksi kirjan pohjalta tehtyjä elokuvia. Forsström on aiemmin ollut sitä mieltä, että kyseiset elokuvat suorastaan halventavat alkuperäisteoksia, eikä hän nykyäänkään arvosta elokuvia samalla tavalla kuin kirjoja.
Tunnetuimpia adaptaatioelokuvia ovat ehdottomasti moniosaisten kirjasarjojen pohjalta tehdyt elokuvat, kuten Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta –elokuvat. Kirjasarjat olivat alusta asti niin suosittuja, että elokuvaversioiden tekeminen oli lähes itsestäänselvyys. Useimmat fanit haluavat aina nähdä elokuvaversiot lempikirjoistaan ja –kirjasarjoistaan, vaikka olettavat jo valmiiksi niiden olevan huonoja ja katsomisen jälkeen yrittävät ainoastaan löytää elokuvista mahdollisimman paljon huonoja asioita. Vähemmän tunnettujen kirjateosten pohjalta tehtyjä elokuvia – kuten Marley & me – ei arvostella läheskään yhtä kriittisesti. Suosituimpien kirjasarjojen uskolliset fanit eivät anna elokuville edes mahdollisuutta.
” Tärkein syy adaptaatioiden tekemiseen lienee puhtaan taloudellinen. Suosittuun kirjaan perustuvalla elokuvalla on jo valmiiksi laaja yleisöpohja, mikä luonnollisesti kiinnostaa tuottajia”, Forsström kirjoittaa. Olen melko samaa mieltä hänen kanssaan, mutta uskon myös, että suosittujen kirjojen elokuvaversiot halutaan oikeasti nähdä ja niiden tekemisestä nautitaan, eikä mietitä vain rahaa.
Suurin ongelma adaptaatioelokuvien tekemisessä on koko juonen pakkauttaminen muutaman tunnin mittaiseen elokuvaan. Elokuvissa on väistämättä leikattu kohtia pois, kenties juonen kannalta tärkeitä kohtauksia. Elokuvat sisältävät myös huomattavasti vähemmän tunteita, eivätkä päähenkilöiden ajatukset tule samalla tavalla esille kuin kirjoissa. Katsottuani Harry Potter –elokuvat minusta tuntuu, että en olisi ymmärtänyt elokuvista mitään, jos en olisi nuorempana lukenut koko kirjasarjaa.
Kaiken kaikkiaan mielestäni kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia on aina mielenkiintoista katsoa, etenkin jos on ennen elokuvaa lukenut kirjan. Joskus voi käydä myös niin, että ensin katsoo erinomaisen elokuvan ja lukee kirjan jälkeenpäin. Kirja voi olla hyvinkin erilainen ja tuntua huonolta elokuvaan verrattuna. Forsströmin negatiivinen kanta adaptaatioelokuvista puolestaan tulee selvästi esille pääkirjoituksesta. Hänen sanavalintansa kertovat sen, kun hän puhuu mm. ”markkina-arvon ja/tai laiskuuden ja mukavuudenhalun vuoksi tehdyistä, lopulta täysin turhista kirjasovituksista”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti